X

Ostoskori on tyhjä

Palvelemme yrityksiä ja yhdistyksiä. Toimitukset perille saakka, jopa seuraavaksi päiväksi, kun tilaat ennen klo 12

  • Toimitusaika 1-3 päivää
  • Toimitusmaksu 12,90€ (alv 0%)

Verkkokauppakeisarin matkassa

 

 

 

Tämä blogi kertoo verkkokauppa Waltavan perustamisesta ja sen liiketoiminnan pyörittämisestä.

Kauppiaana toimii henkilö, joka sai jo yrittäjyyden alkumetreillä lisänimen Verkkokauppakeisari.

Tyypillisenä yrittäjänä hän luottaa enemmän uskoon kuin faktoihin. Hän uskoo kasvattavansa yrityksen liikevaihdon nollasta 1,5 miljoonaan euroon kolmessa vuodessa. Saavuttaako keisari tavoitteen vai ajautuuko paatti karille heti alkumetreillä!

Hyppää mukaan seuraamaan Verkkokauppakeisarin arkea. Tämä tarina on totta!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

OSA 15

julkaistu 13.11.2021
 
Alkuvuodesta 2021 uusi verkkokauppa on edelleen keskeneräinen, mutta maskikauppa jatkuu. Asiakkaina hoitolaitoksia ja muutamia pohjoissuomalaisia kuntia sekä kaupunkeja. Käyn neuvotteluja myös kotikuntani kanssa. Minulla on varmaa tietoa siitä, että he maksavat maskeista kolme kertaa enemmän, kuin millä minä niitä heille möisin. Ostoista vastaava virkahenkilö toteaa kaupungin olevan kilpailutusringissä, eivätkä he voi sen vuoksi tehdä hankintoja minulta. Pyh ja pah. Samassa ringissä ovat myös ne kunnat ja kaupungit, jotka ovat minulta koko ajan maskeja ostaneet. Keinot löytyy, kun tahto on riittävä. Eikä se tarkoita edes hankintasääntöjen rikkomista. Miten se meneekin aina juuri niin, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Vannon itselleni, että siinä vaiheessa kun Waltava alkaa tehdä tulosta, muutan sen kirjat johonkin naapurikuntaan eli vedin tästä keissistä herneen erittäin syvälle nenääni :)
 
Loikataan ajassa eteenpäin. Tammi-helmikuun vaiheilla käynnistyy maskibisneksessä jonkinmoinen hintasota. Olen menettämässä isointa asiakastani kilpailijalle, joka on polkaissut hinnat alas. Tunnustelen, mikä on se hintataso, jolla kilpailija myy ja saan sen selville. Saadakseni isoimman asiakkaani takaisin, joudun pudottamaan itsekin hintoja. Hintasota alkaa heijastumaan kaikkialle. Jokainen vanha asiakas kyselee ”päivän hintoja” ja vaikka kuinka kuinka hilaan taksoja alas, karkaavat asiakkaat toisaalle. Meno alkaa vaikuttamaan kauppiaan kannalta hyvin epäterveeltä. Fundeeraan tilannetta muutaman päivän ja teen päätöksen luopua koko maskibisneksestä. En pysty millään siihen hintatasoon, mikä markkinoilla vallitsee. Se tarkoittaa sitä, että isot toimijat ovat alkaneet jylläämään oikein kunnolla. Saan tarjottua isoimmalle asiakkaalleni vielä yhden erän hintaan, josta ei jää yhtään voittoa. No, pääasia, että saan maskivarastoani pienemmäksi. Saan lopulta varaston lähes tyhjäksi. Jätän sinne hyvin pienen määrän, joka riittää muutamalle pieniä määriä tilaavalle vakioasiakkaalleni.
 
Koittaa maaliskuu 2021. Saan vihdoin uuden verkkokauppani valmiiksi. Aikaa siihen meni viisi kuukautta, vaikka myyjä lupasi sen viidessä viikossa. Korvauksena viiveestä, tekijätaho tekee minulle veloituksetta kuukauden kestävän Google- ja somekampanjan. Mediabudjetin maksan tietysti itse. Kampanja tuo jonkin verran ostavaa asiakasta, vaikka mainonnan päätarkoitus on kuitenkin sillä kertaa enemmän tunnettavuus kuin konversiot. Alan tutustumaan itse Google-mainontaan, jotta pystyisin pyörittämään sitä jatkossa omin voimin. Luen sähköisiä opuksia ja katson Youtubesta opetusvideoita. Tästäkään huolimatta homma ei meinaa sujua. Tuntuu, kuin Google olisi yrittänyt tehdä kaikkensa, jotta heidän palveluaan ei tavallinen kuolevainen osaa käyttää. Muutaman yrityksen ja erheen jälkeen saan GoogleAdsin toimimaan. Mainoskampanjat lisäävät kävijämääriä, mutta ei toivotulla tavalla.
 
Nyt olen käsitellyt Waltavan historiaa maaliskuusta 2020 lähtien ja on aika tulla tähän päivään. Teen tämän aikaloikan siksi, koska keväästä 2021 tähän alkutalveen saakka ei verkkokauppakeisarin ja Waltavan elämässä ole juurikaan mainittavia sattumia. Verkkokauppa on ollut toiminnassa reilun puoli vuotta. Kauppa käy edelleen hiljalleen, mutta se ei riitä. Niin kuin tämän blogin alussa on kerrottu, on verkkokauppakeisarin tavoitteena 1,5 miljoonan euron liikevaihto kolmessa vuodessa. Tuon tavoitteen saavuttaminen vaatii työtä ja riskin ottoa. Verkkokauppakeisari käynnistää parin viikon sisällä massiivisen Google-mainonnan, jonka tekijäksi on etsitty paras mahdollinen digimarkkinointitoimisto. Jotta kunnon kasvu olisi edes teoriassa mahdollista, on kuukausittainen mainosbudjetti venytetty niin isoksi, että se on vaatinut ulkopuolisen rahoittajan apua. Nyt ollaan menossa kohti tulosta tai tuhoa. Tämä kampanja ei saa epäonnistua.
 
Jatkossa blogi ilmestyy harvemmin kuin mitä tähän saakka. Nyt Verkkokauppakeisari keskittyy mainoskampanjan käynnistämiseen ja palaa raportoimaan heti, kun on sen aika. Peukut pystyyn :)
 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ARKISTO:

 

OSA 1

julkaistu 28.5.2021

 

Maaliskuu 2020. Jatkuva haave yrittäjyydestä on muuttumassa lihaksi.

Pääsemme vaimoni kanssa vihdoin ja viimein yhteisymmärrykseen siitä, että minä saan perustaa osakeyhtiön ja ryhtyä yrittäjäksi nykyisen leipätyöni ohessa. Jess! Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin. En minä joka asiaan lupia kysele. Se nyt vaan on yrityksen perustaminen sen verran iso asia, että parempi se on viedä maaliin hyvän konsensuksen vallitessa, kun samaa talouttakin tässä asutaan :)
 
Olen siis viimeisen 10 vuoden aikana halunnut ostaa itselleni milloin mitäkin myytävänä ollutta yritystä. Alalla ei ole ollut niinkään merkitystä, kunhan yritys on lukujen valossa näyttänyt riittävän terveeltä.
Aika moni näistä myytävänä olleista yrityksistä olisi minulle ja yritystoimintaani rahoittavalle pankille kelvannut, mutta vaimoni on onnistunut puhumaan minut aina jotenkin ”kuiville”. Ja ehkä hyvä niin. Voi olla, että tässä on onnistuttu välttämään heti alkuun muutama konkurssi, tai sitten tässä on menetetty jokunen Lamborghini, mene ja tiedä.
 
Kolme vuotta sitten törmäsin johonkin täysin erilaiseen toimintamalliin. Myytävänä oli verkkokauppa, joka toimi Drop shipping -periaatteella eli ilman omaa varastoa. Tällainen toimintamalli oli minulle täysin uutta. Se kuullosti jopa liian helpolta ja hyvältä ollakseen totta. Ei pääomaa sitovia varastoja. Riittäisi, kun tukkurin varastolta lähtevä tavara olisi riittävän kuranttia ja sille löytyisi tarvittava ostajakunta.
Tietysti olisin halunnut ostaa kyseisen yrityksen oitis itselleni, mutta koska firma teki niin loistavaa tulosta, oli hinta myös sen mukainen, enkä saanut mistään tuollaisia pääomia.
 
Tapaus jäi kaivelemaan. Se suorastaan kiusasi minua. Bisnes ilman riskiä, ketäpä sellainen ei kiehtoisi.
Omistaja, joka oli eläköitymisen kynnyksellä yritystään nyt myymässä, oli onnistunut saamaan bisneksestään erittäin kannattavan. Sehän vuoli sillä suorastaan kultaa! Ja kukapa meistä ei kullanvuolijaksi haluaisi.
 
Kului vuosi ja parikin. Drop shipping, tuo termi pyöri edelleen huulillani. Yritin huuhtoa sitä mielestäni milloin milläkin konstilla, mutta aina se vain nousi pinnalle.
Lopulta ainoa tie ulos, tästä päätä ahdistavasta ajatuksesta, oli perustaa oma verkkokauppa, joka toimisi tällä samalla Drop shipping -toimintamallilla. Tiesin, että kun kaiken aloittaa alusta, on työ valtava. Eikä tästä välttämättä tulisi mitään.
Ihan ensimmäiseksi minun täytyisi löytää jostakin tukkuri, joka olisi valmis tekemään kanssani yhteistyötä.
 
 

OSA 2

julkaistu 4.6.2021

 

Alkoi Drop shipping -tukkurin metsästäminen. Kysyin Googlelta, ei vastausta. Jatkoin etsimistä, ilman tulosta. Mieleni valtasi kiukku, miksei tuota voitu missään julkisesti kertoa.
Tuli yhä selvemmäksi, että kyseistä tietoa ei tuosta vain ”jaella”.
Ryhdyin soittelemaan läpi jälleenmyyjiä etsiviä toimistoalan yrityksiä. Hyvin monelle koko Drop shipping oli terminä täysin tuntematon, eikä kukaan todellakaan tuntunut etsivän kumppania tällä mallilla. Pyrin kuitenkin virittelemään jokaisen kanssa keskustelua, josko joltakin olisi jotain tärkeää tietoa rivien välistä putkahtanut.
 
Vihdoin alkoi tapahtua. Soitin pienehköön tukkuliikkeeseen, jossa oli kivan ja kiireettömän kuuloinen omistaja. Hän kertoi alan bisneksestä yleisellä tasolla. Kopiopaperin myynti oli kuulema hiipumaan päin ja niin edelleen. Harmittelimme asiaa yhdessä. Juttu luisti ja yllättäen hän luetteli kaksi maan isointa tukkuria, jotka käyttivät Drop shipping -toimintamallia.
Kirjoitin nimet nopeasti ylös ja jatkoin juttelemista. Sykkeeni alkoi nousta ja rauhallinen puhe muuttui yhä hakkaavammaksi ja lievästi väriseväksi.
Oli aika toivottaa hyvät päivänjatkot, kiittää hyvästä keskustelusta ja lopetella puhelu.
 
Oli aivan pakko tehdä pienet tuuletukset. Tuntui, kuin maailman tarkimmin varjeltu salaisuus olisi juuri ryöminyt eteeni jostakin todella syvältä onkalosta.
Ryhdyin samoin tein selvittämään, ketkä näissä tukkuliikkeissä tekivät päätöksiä kyseisen asian suhteen. Muutaman puhelun jälkeen tieto oli plakkarissa.
Toiselle näistä täytyi lähettää sähköpostia ja toiselle sain luvan soittaa.
Ry´in ääneni viralliseksi, olinhan soittamassa elämäni puhelua tai siltä se ainakin sillä hetkellä tuntui. Tiesin, että jos en nyt onnistu myymään itseäni, toista tilaisuutta ei ehkä koskaan tule.
 
 

OSA 3

julkaistu 11.6.2021


Tukkuri vaikutti mukavalta. Meni siis hyvät hermoilut täysin hukkaan.
Rupateltiin tovi, kunnes hän ilmoitti, ettei heillä ole Pohjois-Suomen alueella jälleenmyyjää ja totesi yhteistyön mahdolliseksi.
Tietenkään en voinut sanoa siihen, että ”Its a deal”, vaikka olisin halunnut, pitihän minun säilyttää uskottavuuteni :)

Sovimme, että ennen lopullista päätöstä he lähettäisivät minulle tukkuhinnaston sekä linkin heidän verkkokauppademoonsa.
Kyseisen tukun toimintamalliin kuuluu, että jokaiselle jällenmyyjälle rakennetaan oma verkkokauppa tukkurin ulkoasun ja mallin mukaisesti hintaan 0 euroa.
No, sehän kuulosti aivan järjettömän hyvältä.
Homma tuntui etenevän jopa pelottavan helposti.

By the way, siltä toiselta tukkurilta en koskaan vastausta saanut, mutta siinä hetkessä se ei tuntunut mitenkään merkittävältä.

Hyvin pian sain tukkuhinnaston käsiini. Ryhdyin tekemään hintavertailua toisiin saman alan verkkokauppoihin. Ei aikaakaan, kun huomasin, etteivät ostohintani olleet lähellekään sitä, mitä olin odottanut. Nieleskelin pettymystä.
Toisaalta, rehellisesti ajateltuna, olin aloitteleva verkkokauppias, joka ei tietenkään voinut saada samoja hintoja kuin miljoonien liikevaihtoa tekevät kauppiaat.

Kyllä tämä tästä -hokeman siivittämänä päätin kirjautua verkkokaupan demoversioon.
Etusivun ulkoasu oli, no, ei paras mahdollinen, mutta josko sen kanssa pärjättäisiin.
Kategoriatkaan eivät vaikuttaneet kaikkein loogisimmilta, mutta ehkä niidenkin kanssa opittaisiin elämään.
Pientä remppaa tuntui olevan siellä ja täällä.
Havaitsin myös, että aivan liian monesta tuotekortista puuttui kuva. Pahimmillaan eteeni tuli tuoteryhmiä, joissa oli 20-30 tuotekorttia peräkkäin ilman kuvan kuvaa.
Työvaatekategorioita selatessani alkoi jo usko hiipua. Yhtä paitamallia saattoi olla kahdellakymmenellä eri kortilla niin, että vain koko tai väri vaihtuivat. Työhousuja saattoi löytyä helposti yli sata sivua eli yli tuhat erillistä tuotekorttia.
Tuotteita oli vaikea löytää, eikä hakutoiminnostakaan ollut apua. Siihen jos ei osannut syöttää takitilleen oikeaa hakusanaa, jäi tuote löytymättä.
Tuli tunne, että kauppa oli kuin iso halli, jonne oli kipattu kaikki tavara yhteen läjään ajatuksella, ostakaa, jos löydätte.
Harmittelun lomassa ryhdyin listaamaan muutos- ja korjaustoiveita tukkurin suuntaan. Niitä hommia kun en itse voinut tehdä, koska siihen ei ollut lupaa eikä kyllä työkalujakaan.
Listasta tuli järjettömän pitkä.
 
 
OSA 4
julkaistu 18.6.2021

Lunta tupaan. Sain viestin, että verkkokaupan muutokset tai korjaukset eivät ole mahdollisia.
Harmitti vietävästi, mutta ei auttanut. Kaupan rakentaminen oli saatava alulle.
Josko jalkautumalla asiakkaiden pariin ja opastamalla heitä saataisiin kaupankäynti toimimaan.
 
Eletään maaliskuun viimeistä päivää vuonna 2020. On tullut yhteistyösopimuksen allekirjoittamisen aika. Puutteista huolimatta olen innoissani. Tukkuri lupaa kaupan valmiiksi alkukesästä.
Alkaa odottelu. Kevät vaihtuu hiljalleen kesäksi ja verkkokauppa on edelleen työn alla.
Stressaan mieltäni tulevan verkkokaupan surkean ulkoasun omaavalla etusivulla sekä sillä, että asiakkaita pitäisi jotenkin pystyä auttamaan kaupan hakutoiminnoissa ja sen sellaisessa.
Päätän tehdä oman sisääntulosivun, jossa nämä kyseiset pulmat ratkaistaan. Sinne vain linkki, joka ohjaa asiakkaat verkkokauppaan. Nerokasta, tuumaan itsekseni :)
 
Alkaa armoton tutustuminen Wordpressiin eli ohjelmaan, jolla sivusto rakennetaan, mutta sen logiikka ei vaan aukene. Onneksi saan apua jälkikasvulta. Esikoisen opastuksella saadaan sisääntulosivu valmiiksi.
Tullaan heinäkuulle, eikä kauppa ole vielä valmis. Ryhdyn tekemään sisääntulosivustoon työvaatteille omaa kategoriaa, koska siinä lopullisessa verkkokauppaversiossa juuri tässä kategoriassa tulee olemaan paljon puutteita. Työtä on niin paljon, että puuhaan vierähtää koko heinäkuu eli kaikki ne viisi viikkoa, jotka olen leipätyöstäni kesälomalla.
Varmistan d-vitamiinin saannin siirtämällä koko toimistoni eli 27 tuumaisen iMacin ulos niinä päivinä, kun paistaa.
 
Mennään jo elokuun alkua ja kauppa on edelleen työn alla. Kasvomaskeilla on ollut edellisestä keväästä saakka kova kysyntä. Minunkin verkkokauppaani olisi tätä kyseistä tuotetta tulossa. Sen tukkuhinta tulee vaan olemaan niin kova, että en saa siitä millään kilpailukykyistä tuotetta. Toisaalta, nyt ei kannattaisi antaa periksi. Kun rauta on kuuma, on taottava.
Ryhdyn selvittämään, kuinka saisin tätä kyseistä tuotetta mahdollisimman edullisesti.
Vastaus löytyy nopeasti. Sitä on ryhdyttävä tuomaan maahan. Liikutaan jälleen alueella, josta minulla ei ole minkäänlaista aikaisempaa kokemusta.
Selvitän tuotteesta ja sen maahantuonnista kaiken mahdollisen, minkä jälkeen Google auki  ja maskitehtaan tai ulkomaalaisen tukkurin etsintään.
 
 

​OSA 5

julkaistu 25.6.2021

Kiina tuntuu tässä vaiheessa liian kaukaiselta ja riskaapelilta paikalta maahantuonnille.
Päätän etsiä tukkureita Euroopan alueelta. Kohtalaisen helposti löytyy sivusto, joka tottelee nimeä Zentrada. Mainostavat itseään kulutustavaroiden Euroopan suurimmaksi tukkukaupaksi. Maksuton jäsenyys saa minut rekisteröitymään, jota ennen olen tietysti googlettanut yrityksen nimen huijarivapaaksi.
 
Rekisteröitymisen jälkeen alan saamaan firmalta sähköposteja. Aleksander nimisestä hepusta tulee minun henkilökohtainen opas tai avustaja. Titteliltään kaveri on avainasiakaspäällikkö ja hän työskentelee Saksassa Wurzburgin kaupungista käsin. Kaveri toimittaa minulle viipymättä faktaa kaupankäynnin ehdoista. Siitä käy ilmi, että kaikissa tilauksissa on turva, joka toimii niin, että tavarantoimittaja saa maksun vasta, kun tilaaja on kuitannut tilauksen hyväksytyksi. Tämä on helpottava tieto. Jotenkin sitä tuppaa aina epäilemään noita ulkomaan eläviä. Ainakin kaupankäynnissä ja varsinkin silloin, kun on itse maksumiehenä.
 
No niin. Väylä Saksaan avattu. Tutkin samoin tein Zentradan tarjonnan ja hinnat. Alusta tarjoaa paljon mielenkiintoista tavaraa. Mieli ostelee jo sitä sun tätä, mutta maskejahan täältä tultiin hakemaan. Kyseiselle tuotteelle löytyy jokunen tarjoaja ja hinnat ovat halvemmat kuin Suomen tukkurilla, mutta sidottu ostomääriin. Jos haluaa halvimman mahdollisen hinnan, pitäisi ostaa 100.000 maskia kerralla. Ei ikinä tuollaisia määriä, ajattelen.
 
Nyt on siis löydetty maskit, joilla voi käydä kauppaa sellaiseen hintaan, että siitä jää vielä katettakin. Enää puuttuu ainoastaan ostajat. Hyödynnän heti alkuun kotikenttäedun. Tunnen leipätyöni kautta melkein jokaisen kotikuntani yrittäjän ja tai päättävässä asemassa olevan henkilön, hieman karrikoiden ilmaistuna. Lähestyn muutamaa heistä ja pian minulla on 9.500 maskin tilaus. Voi valtava, mikä tunne! Waltava Oy:n ensimmäiset tilaukset. Sitä fiilistä on sen verran vaikea kuvailla, että skipataan se nyt yli :)
 
Tässä vaiheessa joudun sen tosiasian eteen, että firman pääomavarannot ovat aivan liian niukat. Kassa on tyhjennetty ensimmäisen tilauksen yhteydessä ja vaikka ostajat ovatkin tiedossa, menee rahan kiertoon noin kuukausi. Aivan liian pitkä aika. Nyt ei olisi aikaa turhalle odottelulle. Nämä markkinat voivat olla hyvinkin pian ohi.
 
Alkaa rahoituksen etsintä. Soitan pankkiin, jossa yritykselläni on tili. Tai en soita, vaan mutkien ja liian pitkän viiveen jälkeen he vastaavat soittopyyntööni. Tällaistahan se pankkimaailma nykyään on. Ei sinne oman kylän pankkikonttoriin enää noin vaan lompsita, toisin kuin ennen. No, joka tapauksessa käymme keskutelua rahoituksesta. Homma sujuu mukavasti. Ainakin siihen asti, kunnes he kysyvät, mitä aioin rahoilla ostaa. Vastaan heille, että maskeja. Ääni pankkivirkailijan kellossa muuttuu oitis. Homma ei tuntunutkaan enää niin selvältä.
 
 

OSA 6

julkaistu 2.7.2021

 

Pankkivirkailija pitää pitkän luennon maskibisneksen riskeistä. Kertoo minulle senkin, kuinka paljon niitä makaa Tullissa, koska asiakirjat ovat olleet puutteelliset. Kiittelen mielessäni Onni Sarmastetta. Luulen, että hän on tavalla tai toisella osallinen tähän ripitykseen. Pankkivirkailija ottaa lämpöä monologinsa aikana siinä määrin, että käyttää yhden kerran maski sanasta synonyymia paska, kuvaillessaan tuotetta sen laadun kautta. Tilanne tuntuu niin absurdilta, että uskon olevani unessa. Eihän asiakaspalveluammatissa kiroilla. Olen syystäkin hämmästynyt. Kerron pankkivirkailijalle hakevani rahoitusta muualta.

 

Alkaa sopivan rahoituslaitoksen etsiminen. Perinteiset pankit ohitan suosiolla. Heidän tapansa toimia on lian hidas ja epäileväinen tähän hätään. Markkinoilta löytyy pari sopivaa vaihtoehtoa. Hakemus sisään ja lainapäätös on selvä vielä saman päivän aikana. Ja rahan hintakin on mielestäni edullinen. Parin kuukauden pikalainalle tulee kokonaiskorkoa hieman reilu kolme prosenttia.

 

Ei muuta kuin maskimarkkinoita tunnustelemaan. Hoitolaitokset, kunnat ja oppilaitokset tuntuvat parhailta kohteilta. Etsin näistä laitoksista sopivimmilta vaikuttavat yhteyshenkilöt. Myyntikirjeen kirjoittamiseen varaan reilusti aikaa, koska siinä ei passaa epäonnistua.

 
Menee muutamia päiviä ja saan sähköpostia eräältä hoitolaitosketjulta. He ovat saaneet myyntikirjeeni ja haluaisivat tilata 10.000 maskia. Jessss tai jotain vastaavaa pääsee suustani. Lupaan maskit perille parissa viikossa. Varastoa ei tässä vaiheessa ole, mutta se ei onneksi kaupantekoa tämän tilauksen osalta haittaa. Samalla kun iloitsen uudesta asiakkaasta ja minulle kohtalaisen isosta tilauksesta, alan stressata rahoituksen riittävyydestä. Mitä jos myyntikirjeet poikivat lisää tilauksia. Alan varmistelemaan lisärahoituksen mahdollisuuksia kaiken varalta.
 
Ahneus astuu kuvaan tässä vaiheessa. Tai ehkä sitä pitäisi kutsua järkeväksi ajattelumalliksi bisnesmaailmassa. Alan fundeeraamaan, kuinka paljon halvemmalla saisin maskeja Kiinasta Saksan sijaan. Ja koska saksalaisetkin tilaavat maskinsa Kiinasta, ovat he minulle turha välikäsi. Mutta miten löytää väylä Kiinaan ja vielä niin, ettei joudu huijareiden uhriksi. Jälleen kerran googletus käyntiin. Löydän yllättävän vähän kirjoituksia suomalaisten kokemuksista Kiinan kaupasta. Pitkän puurtamisen jälkeen luulen löytäneeni sopivan alustan, jota kautta pääsen tilaamaan maskeja Kiinasta ja kokeilemaan ensimmäistä kertaa aitoa maahantuotia EU-alueen ulkopuolelta.
 
 

OSA 7

julkaistu 6.8.2021

Portti Kiinaan avautuu Alibaban alustan kautta. Kyllä vain, Alibaballa on alusta sekä kuluttajille että yrityksille.
Alibaba tuntuu Zentradan jälkeen vähintäänkin oudolta. Ottaa siis aikansa, että pääsen jyvälle, kuinka käydä kauppaa kiinalaisten kanssa.

Heti alussa selviää se, että tuotteiden myyntihinnat ovat aivan jotain muuta, kuin mitä ”sisäänvetoilmoituksissa” luvataan. Oikean hinnan saa kysymällä. Typerää, ajattelen. Joka tapauksessa maskit Kiinasta ovat 2-3 kertaa halvempia saksalaisiin verrattuna ja se houkuttelee testaamaan tämän alustan toimivuutta.

On aika pyytää ensimmäiselle 10.000 kappaleen testierälle tarjous. Huomaan, että asiakkaat voivat jättää kaupankäynnistä palautetta tai pikemminkin arvostelun. Valitsen toimittajat palautteiden perusteilla ja lähetän tarjouspyynnöt alustan järjestelmän kautta. Ei aikakaan, kun maskitehtaiden myyjät ovat kimpussani kuin herhiläiset. Viestiä pukkaa jokaiselta päntiänään. Myyjät lähettävät kuvia maskeista sekä niiden sertifikaateista ilman erillistä pyyntöä.
Olen selvittänyt tietysti etukäteen mitä sertifikaateja maskien maahantuonti vaatii sekä miten erottaa aidon todistuksen väärennetystä.
 
Yksi tehdas tarjoaa maskeja selkeästi halvemmalla kuin muut, mutta miksi ihmeessä? Pyörittelen tätä kysymystä päässäni samalla, kun käyn myyjän kanssa keskustelua. Hylkään lopulta tämän halvimman tarjouksen ja tartun toiseksi halvimpaan. Myyjä lupaa maskit lentorahdilla Suomeen noin kahdessa viikossa. Teemme sopimuksen, vaikka myyjä vaikuttaa paikka paikoin jopa hieman päällekäyvältä.
Tilaus on maksettava ennen kuin se lähtee eteenpäin. Hoidan maksun saman tien, jotta tavara ei jäisi jumittamaan Kiinaan. Maksun yhteydessä huomaan, että rahat menevät luxemburgilaiseen pankkiin. Jaha, taitavat olla hekin jonkin sortin veronkiertäjiä. Enteriä painaessa tulee taas se sama pelko huijjatuksi tulemisesta. No, sen aika näyttää, kuinka tässä käy, ajattelen.
 
 

OSA 8

julkaistu 13.8.2021

Saan lähetykselle seurantakoodin. Menee pari päivää ja maskilähetys on edelleen Kiinassa. Kyselen myyjältä syytä tähän. Hän kertoo ottavan aikansa, kun Kiinan viranomaiset tarkistavat maasta lähtevät erät. Päiviä kuluu lisää, eikä mitään tapahdu. Lopulta kahdeksan päivän odottelu palkitaan ja maskit pakataan vihdoinkin koneeseen. Matka kohti Eurooppaa alkaa.

En ole aivan kartalla siitä, mitä kautta maskit Suomeen tulevat, mutta pian ilmenee, että ne lennätetään jonnekin keskieurooppalaiselle lentokentälle ja siitä matka kohti Suomea jatkuu kumipyörillä. Olivat sitten valinneet voiton maksimoimiseksi sen halvemman vaihtoehdon, vaikka minun annettiin ymmärtää, että lentokone tuo ne Suomeen saakka.

Lopulta maskit saapuvat Suomeen. Olen toimittanut tehtaan myyjältä saamani dokumentit valmiiksi Suomen pään kuriiriyhtiön edustajalle, jonka tehtävänä on hoitaa paperit Tullin edustajille. Tullista tulee ilmoitus, että paperit menevät Fimealle syynättäväksi ja pitkistä jonoista johtuen tämä ottaa parisen päivää. Minun tuuriani joutua heti Fimean pistotarkastukseen.

Parin päivä kuluttua Tulli ilmoittaa, että Fimea kaipaa vielä yhtä puuttuvaa dokumenttia. Lähetän viestiä tehtaan myyjälle. Tässä vaiheessa hänellä ei ole mitään kiirettä. Alkaa selittelyt, että hän on jo lähettänyt kaikki tarvittavat asiakirjat. Kylmähiki nousee otsalle. Etukäteen maksetut maskit jäävät Tulliin, mikäli tuo venkoileva kiinalainen ei lähetä minulle sitä puuttuvaa paperia.

Saan lopulta puuttuvan dokumentin ja lähetän sen eteenpäin. Ruuhkasta johtuen menee jälleen pari päivää, ennen kuin Fimea jatkaa lähetykseni tarkistamista. Jännittää kovasti. Luottamus kiinalaiseen yhteistyökumppaniin on matkan varrella horjunut ja pelkään, että hänen lähettämä dokumentti ei ole oikea. Tulli ilmoittaa, että kaikki kunnossa ja maskit jatkaa matkaa kohti Waltavan toimipistettä.

Tilauksesta on ehtinyt kulunut neljä viikkoa, kun kuriiriyhtiön auto kaartaa vihdoin pihaan. Ja myyjän mukaan tähän piti mennä parisen viikkoa. No, puran joka tapauksessa lähetyksen ja tarkastan, että maskeja on sovittu määrä. Kaikki tältä osin kunnossa. Lähetyksestä tosin puuttuu myyjän lupamaat kaupantekijäiset. Nyt on sitten testattu, miltä maahantuonti Kiinan päästä maistuu ja kyllä siitä aika huono maku jäi. Päätän, että kyseisen tyypin kanssa ei enää ikinä mitään yhteistyötä. Sen verran huonosti hän hommansa hoiti. Mutta maahantuonti saa kyllä jatkua, kun se on nyt kerran korkattu. Alkaa uuden, mahdollisimman luotettavan yhteistyökumppanin etsintä.
 
 

OSA 9

julkaistu 20.8.2021

Takaisin Alibaban alustalle. Katselen jälleen tehtaiden hintahaarukat sekä asiakaspalautteet läpi. Valitsen pari sopivinta ja alan käymään neuvotteluja. Hinta pitää saada kohdilleen ja myyjästä pitää huokua sataprosenttinen luottamus. Tartun nyt Jack -nimiseen myyjään. Näillä kiinalaismyyjillä on tosiaan kaikilla englanninkieliset nimet, mikä tuntuu sekä hassulta että pelottavalta. Käytännössä kauppaa tehdään anonyymien tyyppien kanssa ja tuhansien eurojen tilaukset maksetaan heidän antamillaan tilitiedoilla. No, myyjän edustaman tehtaan olemassaolo on joka tapauksessa varmistettu ja se, että tämä sama heppu löytyy kyseisen firman henkilöstölistalta.
 
Jack vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Hän on asiallinen ja kohtelias sekä vastaa viesteihini todella nopeasti. Sovimme ensimmäisen testierän lähettämisestä. Maskien ja lentorahdin hinta on ookoo sekä luvattu noin kahden viikon toimitusaika. Tällä kertaa maskit eivät joudu Fimean syyniin ja kun Jackin lähettämät dokumentitkin ovat kunnossa, sujuu tullaus nopeasti. Tilauksesta on kulunut 15 päivää, kun huolintaliikken auto kurvaa pihaan. Kaikki sujui odotetun ja luvatun mukaisesti. Päätös on helppo: Jack olkoon jatkossakin maskien maahantuonnissa yhteistyökumppanini.
 
Yhteys Kiinaan on kunnossa. Nyt on vain jatkettava myyntikirjeiden lähettelemistä. Samoihin aikoihin saan tukkuriltani ilmoituksen, että verkkokauppa on vihdoinkin valmis. Mikään ei ole siltä osin muuttunut, että kauppa näyttää edelleenkin todella huonolta. Yhdistämme siihen itse tehdyn sisääntulosivun siinä toivossa, että se helpottaisi asioimista. Houkuttelen joitakin tuttuja testaamaan kauppaa ja kertomaan mielipiteen sen toimivuudesta. Aistin, että kukaan ei kehtaa antaa täysin rehellistä palautetta, mutta kertovat kuitenkin sen olevan hieman hankala käyttää. Käyn tukkurin kanssa vielä keskustelua kokemistani puutteista. Mitään ei ole tehtävissä. Kauppa on sellainen kuin se on ja sillä siisti.
 
Viikot vierivät. Verkkokauppa on valmis ja minun pitäisi olla markkinoimassa sitä täyttä päätä, mutta kun en ole. Ei huvita. En haluaisi näyttää kenellekään kauppaa, johon en ole itse tyytyväinen. Pelkään, että jokainen asiakas, joka vierailee kaupassani, ei halua palata sinne enää ikinä. Lopulta otan yhteyttä tukkuriin ja kysyn, voisimmeko purkaa sopimuksen. Perustelen hänelle päätökseni. Tukkuri hyväksyy asian hyvässä hengessä ja helpotus on suuri, vaikka toisaalta olen palannut jälleen lähtöruutuun. Nyt vain uutta tukkuria etsimään ja seuraavan verkkokaupan täytyy olla sellainen, jonka voin itsekin allekirjoittaa.

 

OSA 10

julkaistu 3.9.2021

Olen tarkkaillut menestyvimpien kilpailijoiden tuotevalikoimaa ja päässyt jäljille heidän tukkurista. Tai näin ainakin oletan. Ensimmäinen verkkokauppani ei pystynyt tarjoamaan yhtä edullista hintatasoa kuin he, mutta nyt asia on korjattava. Kunhan vain pääsisin samaan talliin. Ryhdyn selvittämään kyseisen tukkuliikkeen yhteyshenkilöä. Lähtöasetelma neuvotteluihin on aivan toinen kuin ensimmäisen tukkurin kohdalla. Onhan minulla nyt yhden kerran tanakka kokemus, joten voin pitää itseäni erittäin kokeneena kehäkettuna :)

Yhteydenotto sujuu hyvin. Tukkuliikkeen edustaja suhtautuu yhteistyöehdotukseeni myötämielisesti. Tällä kertaa ymmärrän jopa pyytää hinnaston tarkasteltavaksi, ennen lopullisen sopimuksen solmimista. Hinnasto saapuu heti seuraavana päivänä. Alkaa armoton vertailu. Totean hinnat kilpailukykyisiksi. Yhden kategorian kohdalla käyn vielä erilliset neuvottelut ja saan kyseiset tuotteet himpun huokeammiksi. Kopiopapereiden osalta olisin halunnut vielä yhden erittäin halvan merkin sisäänvetotuotteeksi. No, se asia täytyy ratkaista myöhemmin tavalla tai toisella. Teemme sopimuksen.
 
Tällä kertaa tukkuri ei tarjoa valmista verkkokauppaa, vaan se on rakennettava itse. Se sopii, koska silloin saan siitä juuri sellaisen kuin itse haluan. Seuraava tuskan nuolema suo on verkkokaupan tekijän etsiminen. Tarjonnan kahlaaminen ottaa aikansa. Otan vaimoni makutuomariksi tarjokkaiden referenssien läpikäymiseen. Hän kun on ollut oikeana kätenäni kaikissa suurissa linjauksissa, kuten esimerkiksi yritykseni nimivalinnassa. Itse olin varma, että muuan synnyinseutuni murresana, jota en enää edes muista, olisi kertakaikkisen loistava ellei jopa nerokas valinta yritykseni nimeksi, mutta ei. Se tyrmättiin äänin 1-1. Vaimo mietti tovin ja veti hihasta Waltavan. Makustelin nimeä pari päivää ja suostuin lopulta takinkääntöön ilman reunaehtoja. Olkoot sitten Waltava. Toisaalta, sehän on loistava nimi pienelle yritykselle.
 
Valitsemme referenssien perusteella puolisenkymmentä tekijäkanditaattia, joille lähetämme tarjouspyynnöt. Päätän, että hinta ei saa olla vaikuttavin tekijä. Kauppa saa maksaa, kunhan siitä tulee hyvä. Tarjouksia alkaa hiljalleen tippua. Hintahaarukka on todella laaja. Halvin tarjous on 4000 euroa ja kallein nelisen kertaa enemmän. Valitsemme tekijöiksi tarjokkaista isoimman, jolla on kokemusta myös isojen verkkokauppojen rakentamisesta. Onhan meillekin tulossa 8000 tuotteen kauppa ja sen rakentaminen on jo oma hommansa.
 
 

OSA 11

julkaistu 17.9.2021

Verkkokaupan rakentaminen alkaa. Tekijän kanssa on sovittu, että kauppa avataan viiden viikon päästä eli marraskuun puolella. Jään odottamaan aloituspalaveria, jossa on tarkoituksena käydä läpi verkkokaupan yksityiskohdat. Kuluu päiviä, eikä yhteydenottoa kuulu. Viikon päästä päätän kilauttaa firman myyjälle ja ihmetellä asiaa ääneen. Myyjä lupaa välittää viestin koodarille ja vannoo hänen olevan piakkoin yhteydessä. Jälleen päivät kuluvat, eikä yhteydenottoa kuulu. Kaksi viikkoa on vierähtänyt, eikä koodari ole vieläkään ollut yhteydessä. Meinaako ne pirut rakentaa kaupan parissa päivässä, ajattelen. Soitan jälleen myyjälle ja vaadin, että saan koodarin yhteystiedot. Niitä myyjä ei anna, mutta lupaa, että asia etenee.

Jälleen on viikko vierähtänyt. Nyt ollaan odoteltu yhteensä jo kolme viikkoa homman käynnistymistä, mutta mitään ei ole tapahtunut. Soitan myyjälle. Puhelin hälyyttää, mutta kaveri ei vastaa. Pommitan häntä parina seuraavana päivänä tuloksetta. Etsin firman toimarin yhteystiedot ja soitan hänelle. Kerron, että projektini on seissyt jo yli kolme viikkoa ja kaupan pitäisi olla valmis vajaan kahden viikon päästä, mutta emme ole vielä pitäneet edes aloituspalaveria ja myyjä ei vastaa enää soittoihini. Toimari lupaa selvittää asian. Saan parin päivän päästä toimarilta sähköpostiviestin. Hän pahoittelee tapahtunutta ja kertoo kuinka vasta taloon palkattu myyjä on mennyt lupaamaan liikoja. Tämän kokoista verkkokauppaa ei kuulema pysty millään viidessä viikossa rakentamaan vaan aikaa siihen menee tuplasti eli noin kymmenen viikkoa. Voi hjelvetti, totean itsekseni. Toimarin mukaan voin purkaa halutessani sopimuksen. Mietin asiaa, mutta ottaisi taas aikansa etsiä uusi tekijä, joten mennään nyt tällä. Ehkä tämä on kuitenkin nopein tie.

Vastaan toimarille, että jatketaan projektia ja jään odottamaan pikaista aloituspalaveria. Tässä vaiheessa aikaa on kulunut se viisi viikkoa, kun koodari ottaa vihdoin ja viimein yhteyttä. Jippii, näähän on tosi nopeita. Sapettaa aivan vietävästi. Puran turhautumistani koodariin ensimmäisessä palaverissa, mikä ei ole tietenkään hyväksi projektille. No, käyn läpi listausta verkkokaupan kriteereistä ja saamme luotua jonkinlaisen pohjan. Sovimme seuraavan palaverin viikon päähän.

Viikon päästä koodari esittelee minulle sen hetkisen tilanteen eli raakilemallin etusivusta ja tuotekorteista. Kerron hänelle omia näkemyksiäni ja toiveita. Sovitaan, että viikon päästä palataan asiaan. Tällä tahdilla etenemme viikko viikolta. Pian alkaa tuntumaan siltä, että kaupan rakentaminen junnaa paikoillaan. Menee välissä viikko ja parikin, eikä homma etene. Koodari puhuu omaa koodarin kieltään, jota on vaikea ymmärtää. Selittelee jostakin ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Itselläni on koko ajan sellainen olo, että firma on ottanut itselleen aivan liikaa töitä ja aikataulut eivät sen vuoksi pidä ja koodari tekee välissä paljon myös muita projekteja ja minun kauppani seisoo.

Vuosi alkaa lähestymään loppuaan. Koodari ilmoittaa ennen joulun pyhiä, että heillä alkaa nyt lomat ja homma pistetään jäihin kahdeksi viikoksi. Sehän tarkoittaa jälleen deadlinen siirtymistä. Voi hitto. Patitus on valtava. Puran turhautumistani verkkokauppiaiden somessa. Sieltä tulee neuvoja projektin keskeyttämiselle ja tekijän vaihtamiseen. Tekisi jopa mieli, mutta ei enää tässä vaiheessa. Patitusta lieventää se, että samalla kun olen taistellut verkkokaupan rakentamisen kanssa, on maskikauppa päässyt mukavaan vauhtiin.
 
 

OSA 12

julkaistu 1.10.2021

Samalla kun olen taistellut uuden verkkokaupan rakentamisen parissa, olen tehnyt siinä sivussa myyntityötä myös maskien saralla. Huolella laadittu myyntikirje on suunnannut kymmeniin ja taas kymmeniin hoitolaitoksiin ympäri Suomea. Lisäksi olen lähestynyt pohjoissuomalaisten kaupunkien yksiköitä, lähinnä koulujen ja sote-puolen päättäjiä.

Aikaisemmin 10.000 kappaleen maskierän tilannut hoitolaitosketju lähestyy minua sähköpostitse. He haluaisivat lisää maskeja ja nyt heidän jokaiseen yksikköön, joita on parikymmentä. Tilausmäärä on huikeat 48.000 maskia. Minun korvaani tuo kuulostaa valtavalta läjältä. Tarkistan nopeasti, mitä se tulee minulle kustantamaan. Saan rahoituksen kasaan ilman pankkien tukea.

Kirjaudun viivyttelemättä Alibaban tilille ja laitan tilauksen sisään. Suomessa eletään iltaa ja Kiinassa on jo yö, mutta siitä huolimatta Jack kuittaa tilaukseni melkein samoin tein. Vastaan hänelle, että olishan tuon kerennyt aamullakin, eikä hänen tarvitse olla 24/7 valmiustilassa. Hän vastaa asian olevan hänelle ok ja laittaa perään hymiön. Jään miettimään kiinalaisten työntekijöiden arkea. Kuten tiedetään, ei ne olosuhteet siellä kovin häävit ole. Päätän, etten lähetä jatkossa Jackille viestejä yöaikaan.
Maskit lentävät Suomeen parissa viikossa. Uudelleenpakkaamisen jälkeen ne suuntavat kohti asiakkaan toimipisteitä. Hyvin pian alkaa sähköpostiin tulemaan lisää yhteydenottoja. Nyt minua lähestyy pari pohjoissuomalaista kuntaa/kaupunkia. Toinen haluaa tilata 20.000 maskia ja toinen kyselee hintaa 100.000 kappaleen erälle. Huh huh, tuumaan ääneen. Nämä tilaukset vaativat jo rahoituksen varmistamista sekä tarjouspyyntöä Jackiltä. Kuten aikaisemmin jo totesin, meidän perinteiset pankit eivät ole minulle vaihtoehto, ainakaan maskibisneksessä. Laitan alustavan rahoitushakemuksen eräälle pienelle ulkomaiselle rahoituslaitokselle. Heiltä tulee nopeasti myönteinen päätös. Rahoituksen korko ja kokonaiskulut ovat suorastaan naurettavan pienet, kun lainatarpeeni on luokkaa 4-5 viikkoa.

Myös Jack saa puristettua aikaisemmin sopimaamme hintaa hieman alaspäin. Lentorahtiin hän ei voi vaikuttaa, mikä alkaakin tässä vaiheessa olemaan jo itse maskeja suurempi kustannus. Tarjous on laskettu ja tieto lähetetty tarjouksen pyytäneelle henkilölle. Vastapuoli varmistaa 100.000 maskin tilauksen vielä saman päivän aikana. Maskien osalta kauppa tuntuu käyvän hyvin. Alan tutustumaan hiljalleen myös julkisen sektorin kilpailutuksiin. Siellä ostoerät ovat luokkaa sadoista tuhansista miljooniin. Tässä vaiheessa alkaa käydä selväksi se, että rahdin osuutta pitää saada alemmas. Laivalla rahtaaminen olisi tietysti kaikkein edullisinta, mutta niin vietävän hidasta, että suljen sen vaihtoehdon pois ja päätän alkaa selvittämään junarahdin mahdollisuutta.
 
 

OSA 13

julkaistu 14.10.2021

Nälkä kasvaa onnistumisien myötä. Koko ajan tuntuu siltä, että maskien myyntiin pitäisi saada kovempi volyymi. Vaikka myyntimäärät kasvaakin koko ajan, on sellainen fiilis, että tämä ei jatku ikuisesti, joten nyt pitäisi tahkota aivan tosissaan. Toki nopean kasvun tiellä on monia esteitä. Vaikka asiakkaita löytyisikin, hoituuko rahoitus ja riittääkö lopulta rohkeus isojen erien varastointiin.

Kerron Jackille, että aion osallistua julkisen puolen kilpailutuksiin, mikä tarkoittaa entistä isompia tilauseriä. Vihjaan myös, että hinta pitää saada vieläkin tiukemmaksi, jotta pärjättäisiin kilpailutuksissa. Jack kertoo ymärtävän asian. Tähän saakka Jack on hoitanut myös rahdin, mutta nyt päätän tehdä sen itse. Kilpailutan muutaman huolintaliikkeen, minkä tuloksena solmin sopimuksen rautatierahdista DHL:n kanssa. Junarahti osoittautuu lentorahtiin verrattuna naurettavan halvaksi.

Tilaan omaan varastoon 200.000 maskin erän ja testaan samalla junarahdin toimivuuden. Huolintaliike arvioi, että matka rautateitse Kiinasta Suomeen kestää 15-16 vuorokautta. Kuulostaa yllättävän nopealta. Ei muuta kuin maskit junaan. No, pian tuleekin viestiä, että junien lähtöajat ovat 5-7 päivää myöhässä. Korona on ruuhkauttanut myös rautatiekuljetukset. Hieman myöhemmin DHL:n yhteyshenkilö kertoo, että Venäjän rajalla junaletka on ruuhkautunut jo toistasataa kilometriä pitkäksi.  Huh huh. Lopulta junamatkaan menee aikaa 30 vuorokautta ja koko hommaan tilaushetkestä lähtien 50 vuorokautta. Kiinan pään lähtöselvitykset ovat kyllä myös yllättävän hitaita. Tällä tiedolla ja näillä hinnoilla ryhdyn käymään läpi julkisen puolen kilpailutuksia.
 

OSA 14

julkaistu 29.10.2021

Kuten tiedetään, julkisella sektorilla on jatkuvasti miljardien hankinnat käynnissä. Niihin pääsee mukaan kilpailutuksien kautta. Nyt Waltavan maahantuonti oli maskien osalta hiottu siihen pisteeseen, että se mahdollisti kyseiseen kuvioon osallistumisen. Elettiin koronan ensimmäistä vuotta ja kunnat ostivat isoja määriä maskeja. Puhuttiin miljoonien kappaleiden kertatilauksista vuoden tai kahden sopimuksilla, mutta onneksi joukossa oli myös hieman pienempiäkin hankintoja, joihin oli mahdollista ottaa osaa.

Heti alkuun pääsin makustelemaan, kuinka kankeaa on kaupankäynti julkisen puolen kanssa verrattuna yksityiseen sektoriin. Hankintaohjeiden tavaamiseen ja ymmärtämiseen meni alussa helposti useita tunteja. Selventävien kysymyksien esittämiselle oli oma kuvio. Ne tuli lähettää tiettyyn osoitteseen ja vastaukset julkaistiin kaikille nähtäviksi yleensä turhan lähellä kilpailutuksen päättymistä. Eli jos minulla oli jokin tärkeä kysymys, jonka vastauksesta oma tarjoukseni oli riippuvainen, ei sitä voinut selvittää soittamalla, vaan sähköpostilla ja jäädä odottelemaan vastausta päiviksi.

Hankintakriteerit oli asetettu korkealle. Välissä tuli tunne, että tässä pedataan kauppaa ainoastaan kotimaisille valmistajille ja maahantuojat haluttiin pudottaa kelkasta tarkoituksella. Esimerkiksi sellainen kriteeri, jossa toimeksiantaja vaati suomenkielistä käyttöohjetta pakkauksiin maskin pukemisesta kasvoille. Tätä varten me maahantuojat olisimme joutuneet teettämään personoidut pakkaukset ja se olisi nostanut kustannuksia. No, onneksi ison joukon ”painostuksesta” toimeksiantaja luopui tästä vaateesta ja hyväksyi jo olemassa olevan kuvallisen käyttöohjeen riittäväksi. Toimitusaika ensimmäiselle tilaukselle oli aina luokkaa neljä viikkoa, mikä oli liian tiukka maahantuojia ajatellen. Myöhästymiselle oli asetettu aina todella isot sanktiot.

Ja se todistuksien määrä, mitä näihin kilpailutuksiin piti hankkia. Se oli aivan toista luokkaa, kuin normaalissa maahantuonnissa. Piti vakuuttaa Kiinan pään tuotannon työskentelyolosuhteet, ympäristökysymykset sun muut. Yhdessä kilpailutuksessa piti tehdä vielä erillinen todistus siitä, että kaikki ne toimitetut todistukset ja testausraportit olivat aitoja. Välillä tuntui siltä, että olin joutunut johonkin Speden sketsiin: ”tässä on todistus siitä, että edellinen todistus oli aito jne..”.

Waltava otti osaan kaikkiaan kolmeen kilpailutukseen, joista yhdessä päästiin lähelle kärkeä eli sijalle kolme. Ja se oli niitä ihan ensimmäisiä kilpailutuksia, jolloin homma ei ollut vielä laukalla. Myöhemmissä kilpailutuksissa kärki tarjosi maskeja niin halpaan hintaan, että meillä olisi pitänyt myydä tappiolla voittaakseen kilpailutus. Mitä siitä kokemuksesta jäi käteen: waltava määrä työtä ja tulos nolla, mutta tulipahan sekin ”hauskuus” koettua.